Purpurin eessä suutar' on mies, kengistä korot lähti, rallattaen ja ilmassa käs', rinnalla pilatähti, — tuiskuna akka pirttihin sai, tiuski ja toru: "vai, sinä, vai, hyys, sinä, hyys!" Jussi se pyys, kuistilla ihan itki…
Kolke ja tanhu syksyhyn soi, kuu ohi tähden kulkee, lehtohon poika kultansa vie, lämpivän poven sulkee… keväällä kun on lähdössä jäät, silloin on noilla huikeat häät — Luhdat ja maat, mannut ja ha'at, kuuhuen kera loistaa —.
— — Sammui jo päre, mennyt on yö, pirtissä nyt on hiljaa… nuoret jo kulki kuusikon taa, aamulla puidaan viljaa. Tram! Porin marssi raitilta soi, taivaalle koitti ruusunen koi, lehviltä puun lintusen suun kuuluvi huomenlaulu.
Mustalaispoika.
Tuli pohjasta äitini, kulta, isän Unkarin tuuli kai toi, näin syntyissä nuotiotulta, iloviulut ja laulut ne soi.
Perin Suomen verta ja kielen, mut tulta mun suoneni lyö, sain äitini hellän mielen, mut sieluss' on hehkuva yö.
Kylän tanhussa vieraana kuljen, tytöt karttavat katsettain, tuhotuskani rintaani suljen, kodin lämpöä vaill' olen ain.
Toki kaunis on rannan lehto, sekä siintävät vetten vyöt, ja tääll' oli syntyni kehto ja täällä ma itkin yöt.
Mut tullessa joukon tumman, en tänne ma jäädä voi, saan kulkuhun kaihon kumman, kun viulut ja laulut ne soi.
Erotessa.