Häijy kievar huusi: "nouse kyytiin siitä, ohraleivän saat ja uutta päivää kiitä!" Huutia ma saan, sentään nauran vaan!
Tiuvut tiheästi kengän kapseen toistaa, päivän paistehessa pyörät, valjaat loistaa, niitut vihannoi, kaukaa koski soi —
Näillä rattahilla kulkee suuret herrat, — keisar huolissaan kai itkee monet kerrat. Enpä piiskaa vaan vaihtais valtikkaan!
— Kotipuolla on kai touvon aika parhain isä pellollansa, äiti työssä varhain, siskot tuokon tuo, veljet mahlaa juo.
Voi, kun mittumaariks saan ma viikon lomaa, kotitöllin nään ja silloin vast' on somaa juosta nummet, ha'at, nähdä järvet, maat!
— Vielä kaksi virstaa, ällös, Purmo, huokaa, oot kai vanha jo, saat kohta vettä, ruokaa, tuoll' on kievarha'at, sieltä herkut saat!
Lip-lap! Kylän nään, päivän loimu sammuu, tytöt huutelee ja lehmät vastaan ammuu, saunat savuaa, kukot kiekattaa.
Kotiin, kotiin, hoi, kas, jo vauhtiin pääsit, heipparallalei, nytpä notkuu kääsit, tuoss' on raitin suu.., seis jo Purmo, — ptruu!
Maailmalla.
(Toikon Teppo merellä).