Sananparsi.
Voi, paitaressu ja äidin kulta, voi, polven korkuinen pellavapää, se on niin viisas, se on niin vanha, kuin nyt jo miettisi elämää.
Ei naura vehkeille kylän lasten ja allapäin se vain astelee, se lelun saapi ja lelun rikkoo ja kysyy, miksi se helisee?
Ja isä miettii: "Sun Luoja korjaa, mun viisivuotias pellavapää!" — ja kädelle kylmästä sierauneelle käy kuuma kyynel ja siihen jää —
Piirilauluja.
I.
Tui ja tui ja teijaa, ei ne pojat veijaa, Jukka rukka naapurista, velmu Heikki Huittisista, tutisten ne käy kuin haavat, noinpa pitkän nenän saavat, pitkän saavat!
Voi ja voi ja Jukkaa, pyhät siivos tukkaa, Leenan kera kirjan suori, kukkasia kirjan kuori, nuori poika, poika parka — kirkoll' on niin lystin arka, on niin arka!
Kutti, kutti Heikki, heitä turha leikki, soita kieron ketun kieltä, etpä muuta neidon mieltä, tuumit noita, tuumit näitä, tuumit kai jo remuhäitä, kai jo häitä!
Kiero Heikki kuule, Jukka rukka kuule, rukkaset te saatte varmaan, sillä löysin oman armaan, oikein sorjan, norjan löysin, kiinnitin sen lemmenköysin, lemmen köysin!