Miksen kuiskannut ma silloin,
kuinka kerran, kerran vain voi rakastaa
niinkuin syntyä ja elää saa vain kerran,
niinkuin poijes täältä kerran kuolla saa!
KADOTETTU PARATIISI.
Ma nurkass' seisoin. Ehkä lyhdyn alla
sä katsoit ikkunoihin niinkuin silloin,
kun myöhään kadulla mua ootit, onneton,
kun viinituvassa ma istuin illoin.
Kuin Eedenistä karkoitettu Eeva
sä seisoit paratiisin portin eessä,
mä kätees tartuin niinkuin korteen etsien
rauhaani edes synnin syvänteessä.
Sain kaiken surun, kaiken kaipauksen
hukutttaa humaltuen suudelmiisi,
kurjille haaksirikkoloille avaantui
taas vanha kadotettu paratiisi.
PALAVAT SYDÄMET.
Kai Luoja sen kerran sääsi niin:
"käy, ihminen, yksin tiesi!"
Kuin taivaasta maa niin etäällä
käy täällä nainen ja miesi.
Oma maailma meillä on kullakin,
me elämme heilimähetken
ja täytämme luonnon suuren lain,
taas alamme oman retken.
Meidän sielumme suree ja väräjää
ja vastasointuja halaa,
alla tähtien yksin ja yhdessä
kaksi sydäntä yössä palaa.
Ne palaa kuin kaksi kynttilää
mestari Viikatemiehen vaa'assa,
ja sielut kaihoovat kaikesta pois,
ei kotia taivaassa, maassa.