Nostaa sukset kodan nurkkaan,
missä kuurnan neste käy jo,
mallassaunaan sitte kurkkaa,
eikö emäntää nyt näy jo!
Hiipii pirtin oven rakoon,
nostaa pientä töppöisjalkaa,
eikä lapset juokse pakoon,
kun hän vanhan laulun alkaa:
"Terve, tuttu joulukansa,
miksei soiton helinällä
täällä kuule nauruansa,
onko oltta emännällä!
Viel' on vanha, hyvä kuosi,
tupaan tuotu tynnyritkin,
tulkoon hyvä viljavuosi,
halla juoskoon soita pitkin!
Hyv' on mieli, hyv' on olvi,
hyv' on matkamiehen olla,
muuttuiko jo uusi polvi
kisassa ja vainiolla?
Mistä miesten otsan rypyt
alla mustan kattopartaan,
miss' on soitto, missä hypyt
pojan uljaan, neidon hartaan?
Kerran vain on tappijuhlaa!
Liian nuorna murheen muistaa,
joka säästäin ilon tuhlaa;
hei, nyt antaa käyrän luistaa!"
Hiiva-Nuutti juo ja nyökkää,
silmät kiiltää kujeinensa,
töppösissään pihaan hyökkää,
taas hän nousee suksillensa.
Silloin pirtiss' syttyy mielet,
huumehessa nuoren maltaan
sarkat kiertää, soitinkielet
heittää nuoret riemun valtaan.
On kuin vanha sävel voisi
vielä kerran luoda taikaa,
on kuin vanhat seinät soisi
kummitellen vanhaa aikaa.