"Minä se olen Onnen Pekka,
en ole rikas enkä ole saita,
Onnen Pekalla on taulahattu
ja Onnen Pekalla on paita.
Rikkauksista en huolia kanna,
kannanpa oman huolen,
ensi mökissä ensi yönä
saan suojan ja leipää puolen.
En minä riisu paitaani
eikä käyttäissä se kulu,
pidä sinä oma hienohelmasi,
mulla on oma pulu!
Naurelivat minun paitaani,
nauru meni meriä, maita,
kuulkaatte metsät, kuulkaatte tuulet,
minulla on onnen paita!"
Niin lauloi Onnen Pekka onnestaan,
sen tähtiniekka kuuli kulkeissaan:
"myy paitas, riksiä sä saat niin monta
kuin ihmistä on eloss' onnetonta."
Mut Onnen Pekka vastas kuopaltaan:
"ma nauran, laulan kunnes kuolla saan,
niin näin sen onnen laita olla taitaa,
ei mulla koskaan ole ollut paitaa!"
Ja palas tähtiniekka rikkaan luo,
hän kumarsi ja sanoi: "anteeks suo,
niin näin sen onnen laita olla taitaa,
ma löysin miehen mut ei ollut paitaa."
HIIVA-NUUTTI.
Peskää, neidot, pirtin ukset,
hyvä mies on Hiiva-Nuutti,
kun vain näkyi Nuutin sukset,
onni viihtyi, murhe muutti!
Punainen on Nuutin nuttu,
punaisemmin poski hohtaa,
tulee niinkuin vanha tuttu,
joka hyvän veikon kohtaa.