"Hän kuonokoppia valmistaa,
hän vaanii ja väijyy läpi yön,
niin nuijii ja nahkamme nylkee hän,
kun ensin riisti hän kaulavyön.
Hän nahkarahansa raadilta saa
ja hän turkkimme jalkamattona myy,
meill' ei ole rauhaa ja kenen on syy,
se on kieron rakkarimestarin syy!"
Oli hilpeä kaupungin piipari
ja häll' oli pieni koira vaan,
jolla valkea oli hännänpää,
se oli hänen ainoona hupinaan.
Mut pormestarill' oli koira myös
samannäköinen kuin piiparin,
ne eroitti hännänpäästä vaan,
mut piiparin oli viisahin.
Ja piipari soitti ja rahoillaan
läks kulkurikoiria syöttämään,
hän soitti niille kujissa kulkeissaan
ja hän syötti niitä köyhällä leivällään.
Mut rakkari mietti nyt kiukuissaan
miten piiparin koiran hän tappaa vois,
mut koira sen kaukaa jo vainuta tais,
pormestarin pihan läpi juoksi se pois.
Pormestarin piski kerran myllyllä
niin tahrasi häntänsä mustan pään,
että rakkari nuiji sen vihoissaan,
ei huomannut eroa ensinkään.
Hänet vartijat raadin eteen vei
ja virkaeron sai hän näin,
häntä koirat nyt ulvoen seurasivat
läpi tullin virstan maalle päin:
"Hyys, rakkarimestari, hyys, hyys, hyys,
miks nuijit ja nyljet, hyys, hyys, hyys,
kun ensin riistät sä kaulavyön,
nyt riisti ne virkas, oma on syys!
Paholaiselle rakkari nahkansa möi,
paholaisen luo käy nyt rakkarin tie,
hyys, hyys, hyys, rakkari, kiero mies,
paholainen nyt rakkarin sielun vie!"