Äiti. Oivan toit taloon miniän, hempeän, helohipiän, Kylli on kensti kutoja, sileä, sulava…
Lemminkäinen. Ainikkihan kutoo kangaspuilla.
Äiti. Niemen päässä katselee Kylli oman maan mantereita. Kunhan tottuu tapoihimme, niin sulaa kaikin sydämin sinulle.
Lemminkäinen. Vielä äsken turjotteli. — Tuo olutta, äiti.
Kulkee perälle, missä on kaksi vuodelavitsaa päälletysten, ravistaa nauraen ylhäällä nukkuvaa Tieraa. Tiera, unenpöpperöinen urho!
Tiera. Älä vietävä vetele!
Lemminkäinen. Herää kontio, kopelo!
Kiskoo alas Tieran ja istuttaa hänet pöydän taa.
Anari tuoden olutta. Ei katsonut Kauko minua, poloista palkkanaista.
Anari palaa jauhinkivelle.