Äiti riistäytyy leikillä irti. Veitikka verevä, sinulla on karhun kämmen. Anari, jauhoit jo kivellä kauvan, levähdä tyttö!
Anari. Nostaispa minua Kauko!
Lemminkäinen. Anari, tuo väkevämpää olutta. Nokisen noidan lapsi, synnyit pohjan perillä, sano, millainen on Pohjan neito, onko kylmä, onko huima?
Tiera. Sinne nyt hullut hukkaantuvat, Kalevan ja Pohjan miehet kaikki käyvät kosissa.
Äiti. Ankara on Louhi, Pohjolan emäntä, koirilla ajaa kosijat pihalle.
Lemminkäinen. Ohhoh! Ei minua ajaisi.
Äiti. Mitä sinä poloinen Pohjolassa?
Lemminkäinen. leikillä. Vaikka veikaten kosisin!
Äiti. Sinulla on naitu, armas nainen.
Lemminkäinen. Allapäin astuu aina naiseni. Kaunis on pyy pyytäissäni, vieraampi jo vieressäni. Tiera, et sinä tajua tautia, joka kutkuttaa sydäntä. Vetelä on sinun veresi.