Lemminkäinen. Ei nyt auta ihalat itkut. Sotkit sanasi, sotkit elämäni valkean vyyhden.
Äiti. Kaukoni, Kaukoni, suruun syökset kaikki, itsesi suistat surmalle.
Lemminkäinen. Kudo emo kangastasi, kirjaa siihen miehet, miekat, otavat, tähdet, hepo ja keihäs, oppaat tekojen tiellä. Jos kuteet veriin käyvät, silloin on tuhoni tulossa.
Äiti. Näin sorrat sydämmeni suruihin.
Lemminkäinen. Näin ennen isoni lähti, näin lähden nyt minäkin.
Menee, äiti nojaa päänsä kiuvasta vasten ja purskahtaa itkuun.
Äiti. Lempeni lapsi, lempeni lapsi!
Kyllikki. Nyt vasta heräsin. Oi, kuinka raukka nyt rakastan!
TOINEN NÄYTÖS.
Taustalla tunturimaisema revontulien valaisemana. Oikealla perällä kota, joka on huurteesta valkea, pitkät jääpuikot riippuvat puiden oksilta, perällä poroaitaus.