Lemminkäinen. Taar'avita! Nämä olisi nyt minun hääni, mikset antanut tytärtä, mikset kutsunut häihin, miksi kohtelit kerjurina!
Pohjolan isäntä väistyen. Käythän päälle niinkuin tauti.
Lemminkäinen. Katala koira! Katala oli elämäsi, tuossa loppusi, katala! (Iskee, isäntä kaatuu kuolleena taljalle.) Mitä katsotte, naurisnaamat!
Ajaa miekallaan kaikki pirtistä paitsi Pohjan paimenen, joka kyyristyy nurkkaan.
Pohjan paimen. Suuri olet sotija! Mittele miekkoja minunkin kanssa!
Lemminkäinen. Tahraisin miekkani saastaisen verellä! Minultako surmaa etsit, hirtettävä hiiden orja!
Pohjan paimen avaa paidan karvaisen rintansa kohdalta. Niin iske tuohon!
Lemminkäinen. En sinua iske, tahmea, tahrainen etana. Mitä teit nuorena kerran…? Isoni näki kaikki… Oh, minä arvaan… Karjan kauhu!
Pohjan paimen. Älä huuda kaikkien kuullen!
Lemminkäinen. Hyi! Pelkäät pimeitä töitäsi. Pois edestäni! (Potkasee.) Hei, Anari, tuo vettä, pesen käteni ilkeän isännän verestä!