Kyllikki itkemäisillään. Ah, Kauko!
Äiti. Meni kuin päivä pilveen. Menkäämme levolle, lapset!
Äiti, Ainikki ja Tiera menevät oikealle.
Kyllikki. Ilta on ihana, käyn vielä kunnaalta katsomaan Kaukomieltä. (Menee perälle.)
Ylmi ja Keira vasemmalta. Kirottu korpi! Viikon jo meurusimme metsässä, kuningashirvi on vielä pyytämättä, ei ole löydetty Lemminkäistä. — Kaukoniemi on autio, tyhjä, kylmässä kiukaassa naukui tuuli.
Keira. Lempo kiristää nälkävyötäni.
Ylmi. Kontti auki ja tulta tuoheen!
Aukaisee kontin ja iskee limpseestä kipinän taulaan ja tekee
nuotiotulen kallion loveen vasemmalle.
Keira. Nälkä on mulla kuin sudella. En olisi tullut näille maille, jollei Anari olisi oppaaksi ruvennut.
Ylmi. Anaria armastelet, vesi jo kirpoo kielelläsi… Kyllä sauna on suloinen, suloisempi kun on oma löylyn lyöjä. Anari on kuin kärppä kivellä, pesi veristä Kaukon kädet. — Mikset estänyt Lemminkäistä!