Keira. Koko piha oli sumussa. Kauko lähti tulena tuvasta, pihalla väistivät Pohjolan miehet, vapisipa sinunkin partasi pelosta.
Ylmi. Luulimme pirtin saarretuksi. Viisas ja vikkelä Kauko pisti isännän pään seipääseen!
Keira. Pohjan paimen, viekas velho, uhkasi kostaa isännän surman, itse Louhi luottaa nyt hänen loihtuihinsa. Pelkään tuota hirmuista miestä, vaikka sillä on vaan yksi silmä, näkee kuin huuhkain pimeässä… vainuaa ehkä vaimojakin … sanotaan… Kyllikkiä kiertelevän.
Ylmi. Kuin uros kiertää naarasta. Ennen ei vaimoista välittänyt, sanotaan… syksyllä kerran… hyssä, hiljaa! Siinä paha, missä parjataan!
Pohjan paimen puhuu käskevästi. Missä on piilopirtti? Etkö tunne polkua paremmin?
Anari, Jouni, Sorri ja Kormu tulevat.
Anari. Kavala sammal on kasunut siinä, missä ennen kuljin; en löydä polun päätä.
Pohjan paimen. Kohtalon polkuja polemme, kohtalo usein on omassa kädessä. Muistatko, täällä Kyllikki kulki ja kuhersi Kaukonsa keralla.
Anari. Muistan, ja muistot syövät sydäntäni. Voi, minua poloista piikaa!
Pohjan paimen. Kuin Kauko naisia rakasti, niin minä niitä vihasin. Mutta siitä vain kasvoi kiihkoni.