Lippo. En minä mitään pelkää, huiskis, vihellän, heitän kasvoihin kauhallani.
Kormu. Sinulla on kai ketunnahka selässä. Käänny, niin häntäsi häilyy.
Lippo pyörii kantapäällään ympäri.
Lippo. Hyvät ystävät ja huonemiehet, mitä te veistelette! Aulis ja auttavainen olen, en kaiva kuoppaa toiselle, en varasta enkä valehtele, en suhaja, jos minulle mikä salaisuus korvaani kuiskataan.
Kormu. Lyönpä oluttynnörin vetoa, että Lipolla nyt on iloinen salaisuus.
Lippo. En tiedä mitään, en kuule mitään, kaikkien kaveri ja ystävä. Yhtä hyvä on Pohjolan kuin Kalevankin mies, käyn kylästä kylään, nuuskin ja niistän, haistan, hieron kaupat ja…
Jouni. Vihellät. — Taulahattu, tuuliviiri, petät kaupoissa kumpiakin, livahdat, huiskis, vihellät! Hyödyt muiden hyöriessä. Muut tappelevat, sinä aina saaliin jaossa.
Lippo. Arvatkaas kun minä tappelin Lapissa kauhean noitaämmän kanssa ja olin ihan henkeni menettää, mutta heräsin toki vihdoinkin. (Ylmi nukahtaa.)
Jouni. Maatessasiko sinä tappelitkin?
Lippo. Päiväntyttären maassa, kääpiöiden valtakunnassa minä olin vuoden. Minulla oli tuohiset housut, taulahattu päässä, taniaiset jaloissa enkä syönyt koko vuoteen mitään, ja siellä minä makaisin vielä tänäkin päivänä, jollen olisi ollut niin saamarin sukkela. Minä petin sen noitaämmän, sen kauhean syöjättären.