Louhi. Minne kääntyy kohtalomme?
Pohjan paimen kulkee haparoiden melkein sokeana. Arvannee arpaseula. Anna tänne hurmeinen harja, kaikki on haltioiden hallussa.
Louhi. Kolmasti harjasin mieheni veristä päätä. Sitten isännän surman en ole nukkunut monta yötä, enkä ummista silmiäni ennenkuin pitelen surmaajan päätä näissä samoissa käsissäni.
Pohjan paimen taikoo.
Sano arpa syytä myöden, älä miehen mieltä myöden, sano totta älä valetta; lähe nyt arpa myötä päivän, jos on kalma kalmistosta; jos ompi sodan kiroista, lähe silloin vasta päivän!
Louhi. Minne kääntyy arpaneula?
Pohjan paimen. Epäiletkö, emäntä? Ei nyt arvaa arpaneula, vapisee kuin nuoren naisen ruumis kiivaan käden hyväillessä.
Louhi. Miksi toit tänne Kyllikin? Panin tuon äsken viruttamaan isännän vaatteita verestä.
Pohjan paimen. Hää! Viruttiko vaatteet?
Louhi. Pelästyi pilkkuja ja karkasi karjansa mukana.