Pohjan paimen hiljaa Pohjan neidolle. Mutta jos Kaukomieli korskeudessaan nyt tallaa sinut kuin etanan polulle.
Näyttää vasamaansa.
Pohjan neito. Silloin…
Pohjan paimen. Silloin..?
Pohjan neito. Nyt vasta huomaan, paimen, olet hirveän väkevä. — Silloin veitsestä vilaus nopeampi kuin kuolevan ajatus. (Menee vasemmalle.)
Pohjan paimen. Silmässä välähti kuin veitsestä vilaus. Hiivinpä hiljaa jälessä. (Hiipii Pohjan neidon jälkeen.)
Louhi. Orjat! Väijykää vesaikossa! (Menee orjien mukana.)
Lemminkäinen täydessä sota-asussa, jälessä Tiera ja Ainikki. Metsästä kuuluu ryskettä ja miesten puhetta. Lemminkäisen joukko asettuu petäjien taakse, oksia taittuu ja niiden välistä välkähtää keihäänpäitä ja haarniskoita.
Tiera. Kaunis muotosi on synkkä, Kauko.
Lemminkäinen. Tunnen tämän paikan. Käynkö Tuonen takamailla?