Ainikki. Tämä on taudin ja turman paikka, suosta nousee kalman katku.
Lemminkäinen. Täällä nousee eteeni paimenen hirveä hahmo.
Tiera. Täälläkö sinut paimen uuvutti uneen? Tuossa on tarttunut oksaan naisen hiuksia, tänne paimen varmaankin raastoi Kyllikin, täällä…
Ainikki. Rikosten rimpi, josta emo varotti kuollessansa.
Lemminkäinen. Nyt ymmärrän emoni kohlut, isoni surman. Nyt ymmärrän paimenen hirmuisen elämän. Halveksin häissä paimenta, mutta voimallinen on velhon veri. Aina on miekkaani pelätty, aina on paimenen kiroja pelätty, hän yksin ei minua pelännyt…
Tiera. Kuin hukka haaskaa niin paimen nyt kiertää kamalan tekonsa paikkaa.
Lemminkäinen. Miksen tappanut tätä petoa, olisi nyt emoni elossa! Mustat veret nousevat sitä aatellessa.
Tiera. Monena yönä miekka kädessä kynnyksellä varjelit vanhaa emoasi.
Lemminkäinen. Voinko herättää haudasta emoni!
Tiera. Usein syyttä läksit sotaan, nyt käyt suurinta sotaasi. Tämä suo on surmaksemme.