MEREN MAININKEJA

Kirj.
LARIN-KYÖSTI
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1905.
Sensuurin hyväksymä, Helsingissä 10 p. lokak. 1905.

SISÄLLYS:

[Alppilan kallioilla.]
[Saaristokylä.]
[Meren rannalla.]
[Saaristopolska.]
[Kalastajan vaimo.]
[Pakolainen.]
[Salakuljettaja.]
[Omenapuun alla.]
[Postipäivä.]
[Kaipaus.]
[Risti rannalla.]
[Vanha tupa.]
[Myrsky tulee!]
[Vaari.]
[Kalamarkkinoille.]
[Öiset vieraat.]
[Kalastajatyttö.]
[Vesihyttysten tanssiessa.]
[Valkeat valkamat.]
[Meren kukka.]
[Teirin jollilla.]
[Punaisessa purressa.]
[Syyshehkua.]
[Suomenlahden laineet.]
[Vihreässä hämärässä.]
[Rantasouvarit.]
[Viron Jyrki ja Inkeri.]
[Purjeet riippumassa.]
[Vanhassa kajuutassa.]
[Soutulaulu.]
["Anna-Ulriika."]
[Vahva Sanna.]
[Yötä odottaessa.]
[Soi myrsky, soi!]
[Majakan vartija.]

Alppilan kallioilla.

Vihreät lehdot, hilpeät linnut
lietsovat suoniini riemun kiivaan. —
Nään yli tornin harjojen,
valkeiden talojen varjojen
siintävään meren ääriviivaan.

Kosteilla kaduilla herpovin hermoin.
ostetun onnen öisellä tiellä,
juurella mustien muurien,
kahleissa valheiden suurien
määrää vailla ma harhasin siellä.

Sumussa lyhdyt, himmeät katseet,
eksyvät, viettävät valkeat nilkat
turman tuoksujen lemuissa. —
Elämän naamiokemuissa
narrien naurut ja porttojen pilkat.

Merelle, merelle kauvas tahdon,
missä on suolainen, vallaton vahto,
miss' ei oo mittoja, määriä,
miss' ei oo sointuja vääriä,
missä vain kasvaa sydän ja tahto!

Merelle unhoon, uhmaan ja voittoon,
siell' ei ahtaus aatosta paulaa,
kuonani meressä kylpeä
tahdon kuin lokki ylpeä,
myrskystä nousten tahdon ma laulaa!