Pystykorva sanoi siitä: "se on notkea ja sitkeä."
Villakoira sanoi: "se on viisas ja varovainen."
Korvaton kiinalainen koira sanoi: "se vapisee kai vilusta."
Vinttikoira sanoi: "sillä ei ole niin hieno kuono kuin minulla."
Jäniskoira sanoi: "se vapisee pelosta."
Sylikoira sanoi: "syököhän se sokeria vai luita?"
Mutta sekasikiö, joka oli tiikerikoiran suosikki, sanoi: "se ei ole lainkaan notkea eikä sitkeä, se on tyhmä ja vapisee pelosta, sen kuono ei ole hieno, sillä se ei ole halaistu, se on jänishousu, joka luovuttaa luunsa, eikä sillä ole häntää, tynkä vain, mutta kyllä se silläkin voi heiluttaa", lisäsi sekasikiö tiikerikoiraa mairitellen.
"Sillä ei ole häntää!", ilkkuivat kaikki koirat.
"Se on oikein, että se luovuttaa luunsa, se on oikein, että se heiluttaa hännäntynkäänsä", sanoi tiikerikoira, ja kaikki muut koirat heiluttivat häntäänsä.
Eräänä päivänä tuli köyhä kirkonmaalaaja fox-terrierinsä kanssa, meni raastupaan nostamaan pientä palkkaansa ja koira jäi kadulle kaluamaan pientä luutansa.