"Rääkkyikö se?" sanoi sorsa-emo pelästyneenä ja suuntasi nokkansa kohti laajaa ulappaa.
"Minä menen katsomaan", sanoi poikanen. Ja niin meni sorsanpoikanen ja alkoi haastella aivan syyttä riitaa variksen kanssa.
"Sinulla on ruma ääni", sanoi sorsanpoika ärsytellen.
"Sinä, paaperoinen, et ymmärrä vielä, mikä on rumaa ja mikä on kaunista."
"Minunpa höyheneni kiiltävät kuin päivänsäteet."
"Varo niitä höyheniäsi!" vaakkui varis.
"Mitä varoisin, luuletko sinä olevasi viisaampi kuin minä?" sanoi poikanen.
"Tiedänpä mitä tiedän, olen vanha ja kokenut", vakuutti varis.
"Usko varista, se on ystävämme, se on ennenkin varoittanut meitä sorsia vaarasta ja vahingosta", sanoi sorsa-emo. "Kun eloa korjataan, silloin sen käsität. Variksella on isot aivot, se on linnuista viisaimpia. Syksyllä sovussa syömme kartanon kauramailla. Variksella on tarkka silmä, se huomaa jo kaukaa vaaran, viisas lintu, varoittajalintu, tietäjä lintujen seassa", sanoi emo ja lisäsi, "tule pois, pienoiseni, aukealle, siellä rauhassa soutelemme!"
Mutta poikanen sanoi: "miksi ei varista vaara uhkaa. Pelkääkö varista kukaan, en pelkää minä!"