SATU SORSANPOJASTA.
Vanha varis istui kerran yksinäisessä männyn latvassa järven rannalla.
Lahdelmassa souteli sorsa-emo poikinensa.
Hiljainen oli luonto, lahti tyyni, vaiti istui, vanha varis oksalla, joka ei liikahtanut.
"Kuka tuolla istuu?" kysyi sorsanpoika.
"Varis", sanoi sorsa-emo.
"Kuinka se on ruma."
"Älä sano niin."
"Kyllä minä olen kauniimpi!"
"Tule selemmälle", sanoi sorsa-emo.
"Kuules, nyt se rääkkyy", sanoi sorsanpoika.