Kaksi elämänlankaa kiipesi ylöspäin seinään kiinnitettyä nuoraa pitkin, ne kietoutuivat toisiinsa ikäänkuin syleilyyn eivätkä ne huomanneet, että pieni piimäpilkku kapusi jälessä pitkin niiden hienoja varsia. Avatusta ikkunasta kuului miehen matala ja naisen heleä mutta hiukan terävä ääni.
"Kohta me näemme heidät, sanoi toinen elämänlanka kumppanilleen.
"Niin, kohta me saamme kurkistaa akkunasta huoneeseen. Onkohan sen nuoren miehen morsian kaunis?", sanoi toinen elämänlanka. "Ja hyvä?", lisäsi siihen toinen.
Kuukauden kuluttua kurkistivat elämänlangat huoneeseen.
Nuori mies istui akkunan ääressä, nuori nainen seisoi kuvastimen edessä pukuansa ihaillen.
"Kas, elämänlangat ylettyvät jo ikkunalaudalle, niin pian tämä ihana alkukesä on kulunut, mutta se on sinun ansiosi", sanoi nuori mies ja silitti sormillaan nuoria lehtiä.
Lehdet värisivät ilosta.
Toinen sanoi: "voi, kuinka morsian on kaunis!"
Toinen sanoi: "mutta onko hän yhtä hyvä kuin hän on kaunis?"
Nuori mies sanoi hellästi: "tule tänne, että saan sinua syleillä!"