"Onnea meille molemmille!"
"Katsos armaani, me olemme saaneet hyvän vieraan", sanoi nuori mies, nosti pienen piimäpilkun varovasti kämmenelleen ja vei sen morsiamensa nähtäväksi.
"Piimäpilkku!", huudahti nainen ja hypähti paikaltaan.
"Se tietää onnea, katsos, se kiertää kohti kihlasormusta", sanoi nuori mies.
"Hyi, tapa se, tapa se! Se voi lentää minun niskaani", sanoi nuori nainen ja polki jalkaansa.
"En minä tapa sitä, mutta jos se on sinulle vastenmielinen, niin minä lasken sen lentämään", sanoi nuori mies surullisesti, kohotti kätensä ja pudisti hellävaroen pientä piimäpilkkua. Se räpytti pieniä siipiään ja pyrähti lentoon avatusta ikkunasta.
Samassa sulkeutui ikkuna, huoneesta kuului sekavia ääniä, mutta elämänlangat eivät erottaneet, mitä nuori mies ja nainen sanoivat toinen toisillensa.
* * * * *
Kului vuosi. Nuori mies istui taas avatun ikkunan ääressä, ja nainen lepäsi hänen sylissään. Kaikki kukat puutarhassa tuoksuivat lenseän lämpöisessä suvi-yössä ja elämänlangat, jotka nyt nuokkuivat yli ikkunalaudan, sanoivat toinen toisillensa:
"Nämä nuoret ihmiset syleilevät niinkuin mekin sylellemme.”