"Niin, kuka luonnon salaisuuksista ottaa selvän!", sanoi mies hymyillen ja tarttui vaimon ruusuiseen käteen.
"Katsokaamme", huudahti nuori vaimo, "minne piimäpilkku nyt kulkee!"
"Mutta ethän sinä vain ole taika-uskoinen?", sanoi mies vakavana.
"Niin katsokaamme, rakkaani!", kuiskasi nainen.
Päät yhdessä katselivat he, miten piimäpilkku alkoi kulkea edestakaisin, se kulki pitkin sinisiä, hienoja suonia toisen kädeltä toiselle kädelle, toisen sormukselta toisen sormukselle.
"Mutta mehän olemme kuin suuret lapset", sanoi mies, asetti piimäpilkun pöydälle ja sulki vaimonsa syliinsä.
Nuori vaimo kallisti päänsä miehensä leveätä, vahvaa rintaa vasten ja katseli läpi ikkunan suviseen, suureen yöhön. Hieno, lempeä tuulenhenki heilutteli hiljaa elämänlankoja.
"Luuletko sinä, että kasvitkin voivat rakastaa niinkuin me", sanoi nuori vaimo ja painui yhä lähemmäksi miestään.
"Luulen, luulen, sinä minun onneni pieni piimäpilkku, mutta nyt täytyy pienen piimäpilkun nukkua", sanoi nuori mies ja irroitti kätensä.
"Niin, tämän pienen piimäpilkun pitää myöskin nukkua", sanoi nuori vaimo, alkoi hyväillä ja kutkutella piimäpilkkua, kunnes se nukahti kukitetulle pöydälle.