"Muista sanani, älä ole uppiniskainen, kuoleman haastolla käskee tämän herttua", sanoi vanha ukko tekoankaralla äänellä ja hymyili itsekseen.
Seuraavana yönä itki poika silmänsä sairaiksi, mutta kun hän oli tarpeeksi itkenyt, nosti hän päänsä pystyyn ja sanoi itseksensä: "minä menen neitsytkammioon, mutta ennen annan upottaa itseni mereen kuin suostun petolliseen naiseen."
Poika nousi ja hiipi neitsytkammioon. Ruusukankaisella vuoteella, jonka yläpuolella oli sinisilkkinen tähtiteltta, makasi nuorin tytär. Tytär hymyili ja sanoi: "tule tänne!"
Vakavana astui poika tyttären luo ja istui vuoteelle hänen viereensä.
"Mikset puhu minulle mitään?", sanoi tytär.
"Mitäpä minä sinulle puhuisin", vastasi poika.
"Mikset sinä katsele minua?", sanoi taas tytär eikä enään hymyillyt.
"Minä en saa, en uskalla."
"Kyllä sinä saat jos uskallat."
"Minä en tahdo."