"Mikset sinä tahdo."
Poika vaikeni.
Sitte tyrkkäsi tytär veitikkamaisesti poikaa kylkeen ja sanoi: "sinä olet niin omituinen."
"Niin, minä olen tyhmä ja omituinen."
"Oletko sinä minulle vihainen?", sanoi tytär.
"En minä tiedä", vastasi poika ja katseli poispäin.
"Kyllä minä tiedän, sinä et muistele minua", sanoi taas tytär.
"Minä muistan liian paljon, yhdeksän vuoden kuluessa on minua vain petetty, minä en usko enään sinisiin silmiin", sanoi poika ja huokasi.
"Sinä olet häijy", sanoi tytär ja peitti valkeilla käsillä silmänsä.
"Isäsihän minua pakottaa, luuletko sinä, että minä tulen tänne isäsi hopeakirstujen takia, ennen saa pyöveli heittää minut kivi kaulassa mereen", sanoi poika.