Oh, kuinka minä olen ruma, minä olen hukassa! Missä minä olen? En tunne itseäni, en sinua. Tule! (Prinssi aikoo syöksyä Imandran syliin, joka väistyy tanssien.)
IMANDRA
Tulen häihin!
PRINSSI
Häihin? Nyt muistan morsiameni. Nyt muistan, mitä minä olen tehnyt.
Pääni on pyörällä, minä tukehdun! Missä on ovi? Ilmaa, ilmaa!
(Juoksee ovesta.)
IMANDRA
Prinssi, tulkaa takaisin! Se oli vain pilaa. (Katsoo ikkunasta.) Hän meni! Hm. (Asettuu kangaspuiden ääreen ja alkaa kutoa, laulaa.)
Nyt tornissa kutoo neitoset hääkultakangastaan,
ja morsiusneidot laulavat nyt armaastansa vaan.
Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu!
Ne punoo pukuun helmiä ja kalliita kiviä,
ne punoo morsiuskruunua ja Indian silkkiä.
Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu!
Ja ken ne helmet, kivet saa ja ken sen kruunun saa,
ei kukaan enään rakasta nyt kurjaa kutojaa!
Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu!