Hiiden vuori? Voi, miekkoinen halujasi! En sinua sinne neuvo menemään.
AARTEENKAIVAJA
Neuvo, ukko utra, saat sydämmeni lunnaiksi.
PAIMEN
Sen annoit jo viekkaasti kimmeltelevälle kullalle. Neuvon ja varotan. Tuolla näet Hiiden vuoren. Kun sitä oikein katsot, niin näyttää se istuvalta punapäiseltä, pipolakkiselta, kivettyneeltä jättiläiseltä. Monta on sinne mennehiä, vähä takaisin tullehia, siellä on sija syyllisillä, alus kuumista kivistä, palavista paateroista. Kätke sanani ja käänny tieltä. Vuoren juurella, yön puolella on sanajalkojen ja peuransammalen sisässä kahden suopetäjän välissä vuoren rautainen ovi. Pääsiäisyönä keskiyön aikaan jos siihen kolkutat, aukenee ovi. Kuljet vuoreen, ihana polku kisailee edessäsi, kultakolikolta hohtaa joka puun juuren alta, niihin älä koske. Kuljet tietä vähäisen, kolme kuumasilmäistä impeä vastaasi astuu herttainen hymy huulilla, niihin älä koske. Niillä on kädet kuin vesiköynnösten juuret, ne vetävät sinut luoksensa ja imevät sinusta veren ja elämän. Kuljet vuoren pimeään perukkaan, siellä kasvaa polven korkuinen tummalehtinen pensas täynnä helmille heloittavia marjoja, siihen pensaaseen tartu, niin sun on valta vuoressa. Mutta minä tiedän sen, minä tiedän sen, sinä tartut heti kultakolikkoihin, ne sammakoiksi muuttuvat, tai tartut hehkuvapovisiin impiin, ne katoavat kuin sumu aurinkoon, ja ikuisesti sinä vaellat vuoren onkaloissa ja kuuntelet oman tuskaisen äänesi kolkkoa kaikua, tulee Hiisi ja muuttaa sinut ontuvaksi orjaksi, mustan palkeensa polkijaksi. Nyt kuulit, vieläkö sinne haluat?
AARTEENKAlVAJA
Sinne ikävöin, sinne mieleni palaa.
LIPPO (taistellen itsensä kanssa)
Menisinkö mukaan. Oh, kuinka rintaani raatelee. Ei, ei, ei! Mitä iloa oli veljelläni rahoista, niitä hän himoitsee kuin susi myrkytettyä syöttiä. Ei, suven suloisille maille minä tahdon, sinne minne päivä niin ihanasti lounaaseen laskee.
AARTEENKAlVAJA (Lipolle)