Häst! Kuulitko, taas lintu elämöi, ja sieltä kuuluu Tapionkin ääni, se perin pahaa mulle ennustaa; minne nyt kätkeyn?
(Tapiolan väkeä rientää ohi.)
Kas noin ne karkaa, nyt ei oo ukko ilvetuulella.
(Piiloutuu kiven taakse.)
TAPIO
Niin, menkää, että vinkuu vesakko, ja katajat ja pehkot pöllyää, vieköhön teidät itse Iso-Hiisi, se kaihisilmä, kadesilmä hurtta, päässäni pihisee kuin muurahaiset, ja ohimossa paisuu paksut suonet, ja käsi lois, niin odottakaas vaan! Puun juurilla ne torkku, tolvanat, ne katsoo virsujaan ja torkkuu taas, työ ristiin käy, ja talo on kuin päällään, työ-aseet hujan hajan miestä huutaa, kuin viuhkaa akat, lapset huitoo luutaa, mut annas, kun on aika atrian, ne saavat tuhat tulimmaisen kiireen, mut kyllä niille näytän. Kuules, harakka! (harakka nauraa.) Niin naura, nauvu, sinä Hiiden lintu, mun hapseni jo nousee pystyyn näin, ja vanha naavaparta tutisee, myös sisuni se kuohuu, kiehahtaa, niin Manan musta vesi sohisee kai Syöjättären noitakattilassa. En tätä kestä, minä tempaan kirveen, sen kitaas heitän, hurja harakka. Ken täällä, tunnen ihmishajua, mies nuori?
LIPPO
Minä…
TAPIO
Nuori metsämies?