(Ampuu lingollaan, harakka nauraa.)
LIPPO
Hyi, mikä nauru, se karmii selkäpiitä, sydänalaa. Mik' on tää paikka, mikä olet itse, en Vainen lemmon luolaan liene tullut.
PAIMEN
On toinen ääni kellossasi, piltti.
LIPPO
En pelkää. Tääll' on vaan niin kumman hiljaa kun lakkas nauramasta harakka, ei linnut laula, hyrrää hyttyset.
PAIMEN
Niin, metsä on kuin kirouksen alla, puut nuokkuu kuiskaa niinkuin suruissaan, ja luonto huokaa, maa- ja ilmakunta vapisee hähättäessä harakan, jänikset päänsä pistää pensaaseen, ja kiero kettu pyrkii luolan pohjaan.