(Lyö jousellaan ristinmerkkiä ilmaan ja ampuu, harakka päästää pahan naurun.)
NYYRIKKI. Lentää, lentää kohden Hiiden tulipunaista vuorta! Hei! Kuules kuinka iloisesti karjun tyttäret vastasivat. Tuossa saat simapillini, säilytä sitä kuin silmäterääsi!
(Kuuluu avunhuuto.)
TUHKIMO. Kuka huusi?
(Rientää pois, palaa taluttaen Aarteenkaivajaa.)
AARTEENKAIVAJA. Aarteita etsin joka pensaan alta, joka pökkelön kolosta. Katselin suon silmää, sillä sieltä välkähti kuin kultaa. Minä haparoin ja vaivuin mustiin mujuihin. Sanokaa, miekkoiset, missä on Hiiden vuori, siellähän taotaan kultaa!
TAPIO. Miekkoinen, mieletön mies! Tuolla on vuori; kun keskiyöllä koputat, aukenee vuoren seinä. En sinua sinne neuvo menemään, kultakolikot sammakoiksi muuttuvat, Iso-Hiisi sinut orjakseen ottaa.
AARTEENKAIVAJA. Seuraa metsämies, sinä nostit mun suosta; jaan kanssasi kaikki ilot ja aarteet.
TUHKIMO. Ah, seuraisinko? Kultaa, sanoit? Tulen, — — en. Mitä teki Tähkimö kullallaan? (Kuuluu simapillin soitto.) Ah, ihana soitto! En tule!
AARTEENKAIVAJA. Aarre on aarteen ottajalla! (Menee.)