NYYRIKKI. Kaikki Tapion kansa riutuu riitaan, Tellervo ihanaiseni mun käsiäni kaartaa.
TAPIO. Mimerkki, mieluinen emäntäni, siniviittainen siippani arkiryysyissä murehtii ja katsoo kaameata korpea.
NYYRIKKI. Sinulla on pyhä jousi! Ammu harakka, saat sinisilmäisimmän sinipiian. En lintua tavoita, vasamat ohi lentävät.
TUHKIMO. Sinipiiat ovat sinistä unta. Mutta sinulla on korea simapilli, anna se minulle!
NYYRIKKI. Antaisinko? Voi, poikaseni, kyllä vaadit suurta palkkaa. Et sen voimaa tunne, et sen taikoja tajua. Sillä kun kerran soitat, niin silmäsi loistavat, silloin on apuni lähelläsi; jos hengen hädässä olet, niin puhu pilliin seitsemän säveltä, niin ei paha sinuun pysty, ei Hiiden tuli tuhoa. Jos Metsolan kirouksesta päästät, niin vaihdan…
TAPIO. Metsä sinua rakastaa, metsään jätit osan sielustasi. Saat metsän kalleimmat lahjat, metsän pyhin rauha jää ijäti sydämmeesi soimaan, metsän salaisin suhina kutsuu sinua kuutamokisoihin ja ikuisiin iloihin.
TUTHKIMO. Maailmalle levoton vereni halajaa.
TAPIO. Annan sinulle taikasulan, teirinsulan, sillä kun pyyhit niin teirinpilkut kasvoista katoavat, sillä kun sivallat niin karjan karva läikkyy, maa viljavana viihtyy, rauniot linnoiksi lentävät, kuollut esine hopealle hohtaa, mielesi mukaan muuttuu. Hävittää sen voit, et sitä kenellekään antaa saa.
NYYRIKKI. Tuolla istuu harakka pyhän pihlajan latvassa! Jos siihen osaat, osaat onneesi. Kuule kuinka lemmon lintu rähättää!
TUHKIMO. Kaikkien pyhien tietäjien nimessä.