NYYRIKKI. (Tulee Tapion mukana). Metsään nukkunut poika!
(Harakka nauraa.)
TAPIO. Kirottu harakka! Nyyrikki, punakypäräni, katsos hänellä on pyhä jousi!
TUHKIMO. (Herää.) Mikä on tämä paikka?
TAPIO. Tapiolan pyhässä haassa nukuit, poikaseni. Mistä matkasi?
TUHKIMO. Kotoa vihassa läksin, veli lemmottu löi. Etelään oksat osoittivat, päivä päälläni kulki, minä alinna astuin. (Harakka nauraa.) Hyi, mikä helvetillinen nauru! Lintujen vilkas viserrys vaikeni.
NYYRIKKI. Kamala on kalmanlinnun ääni, Hiiden harakan hähätys, sen tänne Hiisi lennähytti, koska paimenemme vahingossa ampui Hiiden hirven.
TAPIO. Kun se nauraa, ei ketään naurata. Naudat lankeevat polvilleen ja läähättävät, repo luolaansa ryömii ja vuohet virtaan viskautuvat; vihan vavistus käy läpi Tapiolan.
NYYRIKKI. Metsä on kuin kirouksen alla, puut kuiskaavat suruissaan, ja ilomieliset hyttyset heittävät karkelonsa.
TAPIO. Yöllä lankee Hiiden vuoresta varjo yli simaisen saloni, nahkasiipat, vaakalinnut ja lentävät rikkikoirat täällä uksilla ulvovat, viettävät hurjia, kiimaisia häitä naattujensa kera.