TUHKIMO. Lähteelle? Tiedätkö mitä? Sanotaan, että Mustan-Mirjan lapsen ruumis imee itseensä kaikki lähteen suonet, siksi lähde kuivuu, näes lapsen haudalle ei viattoman kyynel ole vuotanut.
ANNIKKA. Sanotaan mitä sanotaan, mene nyt hyvä Tuhkimo!
(Menee tupaan.)
TUHKIMO. Mene nyt hyvä sikopaimen! (Lyö piiskalla maahan.) Hm! Hohoo, kovin minua nukuttaa. Tuossa on nurmi niin pehmeä kuin vihreä silkkipatja. (Paneutuu makaamaan.) Tule uni, sinä kuninkaiden kumppani ja kerjäläisten ystävä. (Nukahtaa.)
VÄLIVEEHO.
(Pimeä näyttämö, jonka jälkeen näkyy Tapiolan ihana tanhua. Tuhkimo nukkuu nurmella, sinipiiat karkeloivat hänen ympärillään ja laulavat.)
SINIPIIAT.
Soi simapilli, soi, soi, soi, sinisilmä siskot karkeloi, siniviitat välkkyy, heljät soljet helkkyy, mailla auer läikkyy, seitit, korret väikkyy, nouse metsämies, sillaks suorin ties, soi simapilli, soi!
(Hiiden harakka nauraa, sinipiiat pakenevat peljästyen.)
TUHKIMO. (Puoliunessa). Ihmeellinen, ihana soitto soi äsken korvissani, ja siniset, viileät liepeet liehuivat ympärilläni. Tahdon vielä nukkua.