TUHKIMO. (Nojautuu hirsipuuta vasten ja vetää Nyyrikin antaman pillin paitansa alta, itsekseen). Nyyrikin antama simapilli! Heisaa!
KUNINKAANTYTÄR. Äiti, näitkö, miten hän ilostui?
KUNINGATAR. Niin ja silmänsä välähti niin ihmeellisesti. Mirjankin kasvot näyttivät niin salaperäisiltä.
TUHKIMO. Taikapillini minä vallan unohdin, kuninkaantytärtä minä vain ajattelin. "Puhu pilliisi seitsemän säveltä", käski Nyyrikki, minä soitan seitsemän kertaa seitsemän säveltä. Maailma kirkastuu, kaikki kirkastuu.
(Tuhkimo soittaa, pyöveli alkaa tanssia.)
PYÖVELI. Jalkapohjiani kutkuttaa. Mitä? Jalkani nousee kuin itsestään, yks, kaks, yks, kaks.
KUNINKAANTYTÄR. Äiti, katsos, katsos, pyöveli tanssii, tämä on hauskaa.
KUNINGAS. Onko pyöveli tullut hulluksi!
PYÖVELI. Ei… ei… armoa, hirttäkää minut ensimmäiseen puuhun!
ANNIKKA. Katsos, pyöveli tanssii Tuhkimon pillin mukaan.