TALLIMESTARI. Kuningas, jalkani ovat kuin nokkosten pistämät, sydän hyppii rinnassani ylös alas, alas ylös. Tämä on kauheata, hakatkaa jalkani poikki! Minä läkähdyn, minä tukehdun, minä olen riivattu.
(Kyssäselkä ja Vääräsääri tanssivat suonenvedon tasaisesti ja hullunkurisesti tallimestarin ympärillä, ja kansa nyökyttää päitään.)
Auttakaa, auttakaa, jalkasia polttaa, käsiä polttaa, minä palan ja pakahdun, omatuntoni minussa palaa, tuliset raudat sydäntäni paahtavat!
(Tallimestari tanssii yksin, vuoroin seisahtuen, vuoroin kiihtyen.)
Tuhkimo lopeta, kaikkien pyhien nimessä lopeta! (Tuhkimo ravistaa päätään ja soittaa.) Saat kaikki, saat rahani, saat karjani, tyttäreni, koirani, tiirikkani, tallimestarihattuni, elämäni, sieluni, silmäni! (Tuhkimo soittaa.) Pahasti sinulle tein, ai, ai, minä en kestä enempää, minä kuolen. (Lankee polvilleen kuninkaan eteen.) Armollinen, laupias kuningas, käskethän Tuhkimon lopettaa, kaikki tahdon tunnustaa. (Kuningas antaa merkin, Tuhkimo lopettaa.) Kymmenen säkillistä kultaa olen minä aarreaitasta ottanut.
KUNINGAS. (Hämmästyy). Sinä!
TALLIMESTARI. Kuninkaallisen orpanan minä metsästysretkellä kuiluun sysäsin.
KUNINGAS. Eteeni avautuu ammottava kuilu ja sen partaalla olen minä jo kauvan seisonut.
TALLIMESTARI. Kuningattaren minä Hiidelle möin, Hiisi lupasi minulle valtaa ja viekkautta, nyt on minusta voima vuotanut.
KUNINGATAR. Minä epäilin häntä aina.