TALLIMESTARI. Armoa, armoa, minä tavoittelin riikin kruunua! Yhdeksän kymmenettä osaa minä riikin varoista varastin, mutta köyhille minä aina annoin, kerrankin annoin köyhälle vaimolle viisi pääsiäisleipää, köyhiä olen säälinyt. (Tuhkimo alkaa soittaa, tallimestari ottaa tanssiaskeleen.) Ei, ei, vaimon minä linnasta ajoin. Tuhkimo älä soita! Tuhkimo on kaikkeen syytön, häntä minä vainosin ja vakoilin, Tuhkimo sai linnan loistamaan. Tuhkimo…
KUNINGAS. Oi, silmäni aukenevat, Tuhkimo anna minulle tämä anteeksi!
TALLIMESTARI. Armahtakaa suuriarmollisin, minä heitän henkeni teidän käsiinne!
MUSTA-MIRJA. Minäkin tunnustan. Monta vuotta sitten varastin minä tallimestarin käskystä kuninkaan orpanan rintalapsen, riikinperijän. Minun piti se surmata.
KUNINGAS. Sinuahan huovit takaa ajoivat.
MUSTA-MIRJA. Minä piilouduin tämän vaimon mökkiin, hän oli sairas, yöllä oli lapsensa kuollut, minä vaihdoin lapset.
KUNINGAS. Ja vaimon lapsi?
MUSTA-MIRJA. On Tuhkimo.
KUNINGAS, KUNINGATAR, KUNINKAANTYTÄR. (Nousevat pystyyn). Tuhkimo!!
ÄITI. Tuhkimo, sinä et olekkaan poikani!