TUHKIMO. Mirja… kuningas… minäkö…?
KUNINGAS. Olisiko mahdollista!
KUNINGATAR. Tule tänne Tuhkimo! (Katsoo käsivartta.) Kolme luomaa kuin kolme pientä tähteä. Mirja puhuu totta.
MUSTA-MIRJA. Tässä on riikinperijä.
TUHKIMO. Kolme tähteä, missä ne näin? Linnanportin vaakunassa.
KUNINGAS. (Taistelee liikutusta vastaan). Tuhkimo, Tuhkimo, rakkaan orpanani poika, vanhuuteni ilo ja valtani vahvistus. Tule isällistä rintaani vasten. (Syleilee.)
Ma olen ollut kiittämätön herra, mut sinä Tuhkimo oot ansainnut kannukset, kypärän ja riikin kruunun, niin… prinsessan ja puolen valtakuntaa omien tekojesi ansiosta. Ja sinä kehno tallimestari. pois silmistäni, huono riikin renki, maan ääriin, kurja, kätyreinesi, niin etten näe sua rajoillani, saat sydämmessäs syntis sovittaa!
TUHKIMO.
Hei, äiti, kuule, nyt sen muistan vasta, jätinhän vesisangon pihalle.