KUNINKAANTYTÄR. Sitte sanon minä sinua kaikkien ruusujen ruhtinaaksi.
TUHKIMO. Mutta tallimestaria minä sanoisin kaikkien nokkosten häijyherttuaksi.
KUNINKAANTYTÄR. Sano häntä vaikka miksi, hän on niin häijy, niin häijy…
TUHKIMO. Hän käy kuin varas ja nauraa kuin Hiiden harakka. Hän kumartaa kuninkaalle niinkuin kallistuisi uhrinsa yli. Suloinen prinsessa, varokaa häntä ja varjelkaa kuningasta!
KUNINKAANTYTÄR. Isäni silmät hän lumoo, hänen raskaita askeleitansa hän ohjaa, isäni on toisinaan kuin surusta sekava, hän ajattelee vain kadonnutta kuningatartaan. Pidä sinä, Tuhkimo, tallimestaria silmällä!
TUHKIMO. Mutta tallimestari ajaa minut pois.
KUNINKAANTYTÄR. Eikä aja.
TUHKIMO. Mutta jos sentään ajaisi, enkä minä enään koskaan saisi nähdä teitä, prinsessa Ihannelma, sillä te olette minulle niin ystävällinen ja…
KUNINKAANTYTÄR. Ja?
TUHKIMO. Niin, saisinko minä sitä ennen noin hiukkasen vain…?