KUNINKAANTYTÄR. Mitä kummia?
TUHKIMO. Noin hiukkasen vain sormeni pikkupäällä…
KUNINKAANTYTÄR. Miksi minua noin katselet, niin, ja sitte… miksi aina katselet ylös linnan ikkunoihin?
TUHKIMO. Tornipääskysiä minä vaan katselen.
KUNINKAANTYTÄR. Ja minä katselen pihalle, kun kyyhkyset lentävät lakkaansa tallinräystään alle.
TUHKIMO. Niin, mutta saisinko minä vain sormeni päällä, — minä hieron sen oikein puhtaaksi?
KUNINKAANTYTÄR. Hiero nyt sitten!
(Tuhkimo hieroo.)
TUHKIMO. Saisinko minä hiukkasen vain sormellani koskea teidän valkoista hopeakruunuanne?
KUNINKAANTYTÄR. Hupainen poika, no kosketa vaan!