KUNINKAANTYTÄR. Sinä kutitat, hyi, sinä!
TUHKIMO. Ihannelma, prinsessa Ihannelma, ah, mikä ihanuus, teidän kädestänne käy tuoksu kuin yökukkakimpuista.
KUNINKAANTYTÄR. Hellitä jo! Mistä yökukista?
TUHKIMO. Metsässä kasvaa salaisia yökukkia, päivällä ei niitä huomaa, sillä silloin ne eivät tuoksu, mutta yöllä levittävät ne auki suloiset kupunsa, silloin tuoksuaa koko seutu pitkän matkaa, ja siitä tuoksusta löytää yksinäinen kulkija yökukat, seisahtuu niiden ääreen, huumaantuu, hullaantuu ja nukahtaa nurmelle ja näkee unissaan ihania kuvia paratiisin autuuden ahoilta.
KUNINKAANTYTÄR. Mistä sinä olet saanut tuon kauniin sulan lakkiisi?
TUHKIMO. Teirinsulka se on. Tapiolta sen sain.
KUNINKAANTYTÄR. Tapiolta, metsän kuninkaalta? Anna se minulle!
TUHKIMO. Ah, antaisinhan minä sen, mutta Tapio kielsi, sulkani sisässä piilee taika.
KUNINKAANTYTÄR. Metsän taika? No teeppäs sillä taikoja!
TUHKIMO. Niin, nythän muistan. Teillä on teirinpilkkuja kasvoissanne.