KUNINKAANTYTÄR. Hyi, sinä olet ilkeä!
TUHKIMO. Anteeksi armollinen… en tarkoittanut mitään. Antakaa minun sulalla sipaista kasvojanne!
KUNINKAANTYTÄR. Kovin olet hupainen. (Nauraa.) Sipaise nyt sitte!
TUHKIMO. (Sipaisee). Sis, sas, pilkut pois, kuin ei niitä ollut ois! Katsokaa nyt peilistä!
KUNINKAANTYTÄR. (Katsoo peilistä). Iloinen ihme! Mitä, näenkö väärin, pilkut, voi ihme, (Taputtaa käsiään.) Pilkut ovat poissa, ihan poissa!
TUHKIMO. Mutta minusta ne kaunistivat.
KUNINKAANTYTÄR. Mitä minä sinulle nyt antaisin? Kas, tässä kultainen kaulakoristeeni, siinä on kuvani.
TUHKIMO. Sydämmen muotoinen koriste, teidän sydämmenne on kultaa kirkkaampi.
KUNINKAANTYTÄR. (Nauraa). Mutta etkö sinä sillä ihmeellisellä sulallasi voi tehdä jotain vielä kummempaa?
TUHKIMO. Saisinhan minä tuon vanhan tallinseinän hopealle hohtamaan. Sipaisenko?