TALLIMESTARI.
Kauppaasi tulet vielä katumaan, kuninkaan korviin vihaa supsutan ja sanon: halpa tallipoika uhkaa kadonneen valtijattaremme löytää, ja kärkkyy, kehno, pientä prinsessaamme. Sun pois hän ajaa niinkuin kulkukoiran; hoi, tänne Kyssäselkä, Vääräsääri, tarkasti vartioikaa Tuhkimoa, jos linnan portista hän livahtaa, niin ripustan ma teidät hirven sarviin!
(Osoittaa tallin otsikkoa, menee linnaan.)
TUHKIMO. Katala! Jääkää! Ei! Hän meni, menköön! Pahaa aavistan. Kuningas on jo silmitön kaikille kuningattaren etsijöille. Hän ajaa minun pois, hän ajaa minun pois. Mikäs tässä muu auttaa, reppu selkään, käteen sauva, edessä loppumaton tie ja takana loistava linna ja siniset Ihannelman silmät.
VÄÄRÄSÄÄRI. Kas, kas, kuinka poika vääntelee käsiään.
KYSSÄSELKÄ. Ja vääristelee suutaan kuin marakatti. (Haukoittelee.) Hohoo, kuinka haukoituttaa.
TUHKIMO. Mutta ennenkuin minut kulkukoirana karkoittavat, lähden itse, pää pystyssä minä lähden. Vereni saattaisi nousta kapinaan ja minä pahoittaisin sairaan kuninkaan mielen. Tallista käyn hakemassa reppuni ja jouseni, sanon hyvästit ratsuilleni.
(Menee talliin.)
KYSSÄSELKÄ. Piikkitynnöriin se poika joutuu.
VÄÄRÄSÄÄRI. (Nojautuen muuriin). Tai terva- ja höyhenpötkyyn. (Haukoittelee.) Kovinpa raukaisee. Tuli taas koko yö juotua Markkus rahavartijan kanssa.