KYSSÄSELKÄ (Nojautuen muuriin). Niin tuli. Silmäni eivät tahdo oikein auki pysyä.
VÄÄRÄSÄÄRI. Markkus on iloinen kannun kallistaja, mutta nyt se menetti virkansa, kuulitko, että kuningas tekee hänestä ylimmäisen juomanlaskijan.
KYSSÄSELKÄ. Niinpä niin, sehän sopii kuin avain reikään tai tulppa leilin suuhun. Hohoo! (Torkahtaa.)
VÄÄRÄSÄÄRI. Markkus taitaa taas olla viinikellarissa. Ethän sin kuule, torkutko sinä?
KYSSÄSELKÄ. Hm.
VÄÄRÄSÄÄRI. (Nuokkuu). Hm. Kovin minä olen väsynyt.
(Torkkuu.)
TUHKIMO. (Tulee tallista). Paeta minun täytyy, sillä enhän voi löytää kuningatarta. Voi, ihanan ajan katoavaisuutta! Minne minä nyt menen? Kotiinko? En. Menen kiertotähtien suuntaan. Tahdon vielä kerran häntä katsella. (Katselee ikkunaan.) Tuolla hän hopeakruunu päässä astelee, ja autuas on hänen hymynsä.
VÄÄRÄSÄÄRI. Puhutko sinä unissasi?
KYSSÄSELKÄ. Siristän vain silmiäni paremmin nähdäkseni. Hm.