VÄÄRÄSÄÄRI. Hm.
TUHKIMO. Jäähyväissoittoni minä tahdon hänelle soittaa. Ei ole minulla ritaritorvea eikä linnanlaulajan kannelta, mutta minä soitan isäni pienellä perintöpillillä.
(Soittaa kerran.)
NYYRIKKI. (Ilmestyy tallinseinän takaa). Mikä sulla hätänä?
TUHKIMO. Sinäkö Nyyrikki, ystäväni?
NYYRIKKI. Sinä käskit mua.
TUHKIMO. Ah, se oli kuin ihanaa unta, kun Tapiolan pyhään hakaan eksyin.
NYYRIKKI. Mitä nyt tahdot minulta?
TUHKIMO. Soitin surussani prinsessalle, minun täytyy tästä ihanasta linnasta lähteä, sillä en voi löytää metsään eksynyttä kuningatarta ja kuningas ajaa minun pois.
NYYRIKKI. Älä suotta sure, Hiiden vuoressa on kuningatar vankina, seurasin jälkiä, kun hänet ryöstivät, tiet rastin, oksat taitoin, tule, etsivän silmä ei polkuamme näe, koko seutu on hämähäkinseitin peitossa!