TUHKIMO. Ja sinä jutkaköydessä jälessä. Niin me lennämme ali seitsemän auringon, yli kuuden kuun, ja minä pudotan sinun Kipuvuoren kiehuvaan jättiläispataan.
TÄHKIMÖ. Jollet tuki sukkelata suutasi, niin…
(Tarttuu kuokkaan.)
ANNIKKA. Hyvät veljet, älkää riidelkö!
ÄITI. (Tulee). Sain siltä sentään leivän pois.
TUHKIMO. Mikä rohkeus!
ÄITI. Surun lapsi sinä olet ja pitkän naulan sinä näin lyöt äitisi ruumiskirstuun.
TUHKIMO. Noinko pitkän?
(Näyttää Tähkimön kuokkaa.)
ÄITI. Huilulla sinä minun haudallani vielä soittelet. Koskahan se sinäkin viisastut?