MUSTA-MIRJA. Ilosilmäseni, en ole.
(Äiti tulee läävästä.)
TUHKIMO. (Antaa leivän). Ota tuosta!
ÄITI. Mistä sinä leivän olet saanut? Annikka, sinä olet sen antanut. Musta-Mirja, jokos sinä taas täällä nurkissa nuhjustat, sinä syöjättären sikiö? Tuo se hopealusikka, jonka varastit silloin, kun minä lapsivuoteessa makasin! Mihinkä kätkit sen oman sikiösi? Suon rantaan hautasit! Lähdetkös siitä, anna pois leipä!
(Musta-Mirja juoksee, äiti jälessä.)
TÄHKIMÖ. (Tulee kuokka olalla). Noo, sokeriprinssi. Tule tänne!
TUHKIMO. Kuulen minä täältäkin.
TÄHKIMÖ. Sinä kimpova kiusan kappale. Mikset kaitsinut sikojani? Häh! Soitit taas metsässä pihisevällä pillilläsi ja hyttysiä hypytit. Minä ajan sinut mökistäni.
TUHKIMO. Isäni mökistä, niin, aja vaan, maailma on avara ja tietä riittää taivaan rantaan saakka!
TÄHKIMÖ. Ja löydät jonkun mustalaisprinsessan, jonka valjastat ilmalaivasi eteen.