ANNIKKA. Turhia hourailet. Palaatko mukamas myös?
TUHKIMO. Kultakypärä päässä minä palaan ja tuon sinulle sinisistä sinisimmän silkkihameen.
ANNIKKA. Niin ja peninkulmasaappaat ja ilmalaivan. Mutta, kas, tuolta tulee mustalaisia.
(Mustalaisia säkkipilleineen ja Musta-Mirja menevät ohi.)
TUHKIMO. Musta-Mirja!
MUSTA-MIRJA. En uskalla. Onko äitisi kotona?
TUHKIMO. Läävässä on äiti.
MUSTA-MIRJA. Sydänkäpyseni, ilosilmäseni. Kuinka olet kasvanut kauniiksi! Ylen olet soma, soma olet. Anna kätesi! (Pouvaa.)
Katselen kättäsi poikakulta, sinuss' on haavetta, sinuss' on tulta, tummuen kiertää pulppuvat suonet, sinua kohtaa kauheat juonet, tuossa siniset, selvät juovat, kolme tähteä onnesi luovat, kirkkaat, kiertävät onnen tähdet. Kauas maailman maille lähdet, erheiset maailman maantien haarat, riemut on rikkaat, suuret on vaarat, hipiäs verkot ne väistyy kuin metsiin, siniset silmät silmiäs etsii, viettää ne rikkaiden korkeat pöydät, ehkä sä alhaalta lykkysi löydät. Kohtalon vaaka se heiluu ja viippuu, sinusta elämän kulkusi riippuu, juovat ne juoksee, ne kiertää, ne kaartaa, ilkeä mies sua väijyy ja saartaa, mutta kun katson sun kämmenes pohjaan, taas sua onnesi tähdet ohjaa, kolme tähteä Luojan luomaa, katson ja katson, en loppua huomaa.
TUHKIMO. Oletko syönyt tänään?