AARTEENKAIVAJA. Ropa! Mitä sinä täällä!
ROPA. Tulin sitä uutta seppää katsomaan. (Käy Tuhkimon kainaloon.) Tule likolammille kapaloimaan!
TUHKIMO. Hyi, kuinka olet tahmea, naljasilmä, ihan kuin mudassa kuteva kiiski. Kapaloimaan?
ROPA. Kapaloimaan niin, teidän kielellänne sanotaan kuhertamaan. Sinä sanot vain sulia sanoja. Inehmoilla on silmät nurin päässä.
TUHKIMO. Syöjättären sikiö!
ROPA. Ylen sinä minua mairittelet. Katsos, Syöjättären suku tässä vanhassa vuoressa on vanhaa, jaloa sukua.
TUHKIMO. Olkoon vaikka rikkikoiran sukua.
ROPA. Minulla on kuningaskäärmeen nahasta tehty hame, voi, jospa näkisit sen hameen, liepeissä roikkuu sudenkorennon päitä ja sisiliskon silmiä, ja vyö on tehty sirisevän heinäkirpun luista, ja sitte on minulla ruosteesta ja homeesta kudottu vaippa, hallatar sen kutoi syysyönä, kun punainen pyrstötähti lensi läpi mustan taivaan.
TUHKIMO. Hiiden narttu, mene siitä, minun täytyy takoa kruunua!
ROPA. Tao se pian, sittenhän olet omani! Häävuoteella yöllä minä sitten käännän silmäsi. Mikä maailmassa on rumaa, sen me täällä kauniina pidämme. Esimerkiksi, sinä salassa sentään rakastit äitiäsi, Annikka siskoasi ja Tähkimö veljeäsi, se oli pahasti tehty, sinun olisi pitänyt salaa yöllä pistää heiltä silmät puhki ja sinun äitisi…