KOLMAS NÄYTÖS.
(Linnan piha, pihalla kaksi viinitynnöriä, linnanväki mellastaa. Linnan rappukomerossa tallimestari ja Markkus pelaavat lautapeliä, pöydällä kaksi hopeaista viinimaljaa. Peremmällä soittavat mustalaiset säkkipilleillä ja puupuhaltimilla.)
MARKKUS. Hai, romaneshel, soittakaa! Enemmän tulta soittoon, tulista viiniä ja hehkuvia naisia! (Heittää rahapussin.) Siirrä tallimestari, sinulla on onni pelissä — kaikenlaisessa pelissä! Muistatko, kun sinä Hiiden kanssa pelasit pois kuningattaren ja myit sielusi?
TALLIMESTARI. Älä veistele, viini on mennyt päähäsi!
MARKKUS. Sanovat, että musta koira tuli linnaan, naakat tornissa kirkuivat kuin sairaat lapset. Siitä koirasta ei langennut varjoa eikä sen jälkiä nähty lumessa, kun sen seurassa keskellä yötä ratsastit metsään. Seuraavana päivänä katosi kuningatar.
TALLIMESTARI. Sinä näet pikku-ukkoja.
MARKKUS. Sinä pelaat vaarallista peliä, kuningaspeliä.
TALLIMESTARI. Siirrä ja seuraa peliä!
MARKKUS. Rahvas rupattelee, että sinä eräällä kuninkaallisella metsästysretkellä olit hyvin lähellä kuninkaan orpanaa, riikinperijää, kun hän kuiluun putosi. Sanohan minulle kahden kesken, etköhän vain liian kovakouraisesti korjannut hänen jahtireppunsa hihnaa!
TALLIMESTARI. Ei ole minun syyni, että menetit virkasi, kallista kannuja vähemmän!